More readers and me likey

Pitkän matikan info. Sisäliikkaa. Normi koulupäivä. Kuvapainotteinen postaus. Lukijoita lisää? Vielä 4 niin 10 täynnä. Se olisi kivaa! c;

What if everybody just be themselves

Lunta pyryttää koko päivän. Koulussa samat kasvot joka päivä. Hyvä fiilis luokassa. Yrityksen perustamista. Kotiin tuntia aikaisemmin. Kaikki ympärillä ispiroi. Se on se tunne, joka mistä me eletään. Että huomaa kaiken olevan hyvin, tai edes omalla tavallaan hyvin. Se tunne, kun joku puhuu sinulle ja on oma itsensä. Se tunne antaa voimaa.

Kun hänen silmänsä aukeaa,
eikä kuu ole vielä laskenutkaan,
nousee ylös, menee ulos ja juoksee,
se on se, mitä mielellään tekee.
Vaikka on pimeä, ei välitä,
on yksin, ei ympärillä ihmisiä.
Katsoo maailmaa ja huomaa,
se on kauniimpi, kuin osasi kuvitellakaan.
Vain yöllä voi huomata sen,
yhteiskunnan sisäisen kauneuden.
Hän nauraa ja kääntyy kotiin,
hän haluaa päätyä unelmiin.
Ei huokaa, vaan onnesta nauraa,
samalla maailmalle kirjoittaa;
''Yö on musta, ei näy valoa,
silti sen sisässä on jotain, mikä synnyttää toivoa.''

Riding is my life, maybe my world

Eli olin tänää ratsastamassa, en nyt tänne kirjoita siitä tarkemmin, vaan toiseen ratsastusblogiini (; laitan tähän vaan muutaman kuvan, äiti ehti vasta lopputunnista ja kuvas siitä huonommasta kierroksesta, jossa Daisy, tämän kerran hevoseni, ei ollut/ole niin hyvä (;

Muuten kuuluu hyvää, huomenna matikan koe, en siihen hirveesti oo harjotellu, pitäis saada kuitenki hyvä numero, ku matikkapainotteiseen lukioon aion hakee (;

                                                                            ilme...;D

I want to live other dream

Nukkuva koira. Luminen ja kaunis päivä. Koulu loppui kaksi tuntia aikaisemmin kuin normaalisti. Illalla vielä tallille ja tunti Peikillä. Kuvia sitten sieltä, jos äiti pääsee kuvaamaan (; Toinen postaus tässä blogissa, lukijoita yritän vielä saada enemmän (; Kirjotan tähän loppuun vielä yhen lyhyen runon, sellaisia tänne olis tarkotus aina välillä kirjotella (;

Hän tahtoi nukahtaa,
tuntea toisen käden poskellaan.
Mutta kukaan ei ollut vieressä,
kun hän nukkui kyyneleiden meressä.
Ilman huolta, ilman tuskaa,
hän katsoo taivaalle ja huutaa.
Tietää, ettei se auta,
ei tuo vierelle rakasta.
Vaan eräänä päivänä,
synkkänä, mutta tärkeänä,
hän kohtaa rakkaansa,
ja huutaa nyt onnesta.
Nukkuu rakkaan käsi poskellaan,
eikä sydän enää huuda, se rakastaa.

New beginning

Moi! Eli tein uuden blogin, tällasen lifestyle- ja runoblogin (; kirjotan siis myös toista blogia, ratsastustuntipäiväkirjaa Peikin tunneista (; Tässä linkki, jos jotain kiinnostaa.

Olis tarkotus kirjotella aina, kun on kirjoitettavaa tai muuten vaan. Oon myös miettiny kirjottavani runoja aina välillä, esim. sunnuntaina vois kirjottaa sellasen viikon runon? Nii, pitää viel miettii. Mut koitan saada lukijoita, nii päästään alkuun (;