What if everybody just be themselves

Lunta pyryttää koko päivän. Koulussa samat kasvot joka päivä. Hyvä fiilis luokassa. Yrityksen perustamista. Kotiin tuntia aikaisemmin. Kaikki ympärillä ispiroi. Se on se tunne, joka mistä me eletään. Että huomaa kaiken olevan hyvin, tai edes omalla tavallaan hyvin. Se tunne, kun joku puhuu sinulle ja on oma itsensä. Se tunne antaa voimaa.

Kun hänen silmänsä aukeaa,
eikä kuu ole vielä laskenutkaan,
nousee ylös, menee ulos ja juoksee,
se on se, mitä mielellään tekee.
Vaikka on pimeä, ei välitä,
on yksin, ei ympärillä ihmisiä.
Katsoo maailmaa ja huomaa,
se on kauniimpi, kuin osasi kuvitellakaan.
Vain yöllä voi huomata sen,
yhteiskunnan sisäisen kauneuden.
Hän nauraa ja kääntyy kotiin,
hän haluaa päätyä unelmiin.
Ei huokaa, vaan onnesta nauraa,
samalla maailmalle kirjoittaa;
''Yö on musta, ei näy valoa,
silti sen sisässä on jotain, mikä synnyttää toivoa.''