Poetry is gift

Aattelin tehä sellasen 'runopostauksen'. Eli kirjotan muutaman runon, tässä tapauksessa kaksi, ja niin (; Oon siis kirjotellu runoi 9-vuotiaasta, ne vaan tulee niin luonnostaan (; Kirjottelen aina joskus ajan kuluksi, kun on ispiraatiota, tai aina syntymäpäivä-, joulukortteihin jne. Mutta tässä niitä nyt tulee, kaksi runoa (;

Rakkaus on tunne, joka määrää,
miten maailmassa nykypäivänä eletään.
Se ei luovuta, vaikka koskee.
Se tarttuu kiinni jäätyvään sydämeen.
Ja kun et osaa odottaa,
se hyppää kulman takaa ja puristaa.
Ilman myötätuntoa se omistaa,
sun sydämesi, vaikka et tahdokaan.
Rakkauden säännöt ovat tiukat,
ei se niistä helpolla jousta.
Mutta silti me tiedetään,
ei me voitaisi ilman rakkautta elää ja hengittää.

Mua maailman tuulet kuljettaa,
ja arvoitukseensa etsii vastausta.
Ja samalla rakkautta keksii,
se on tehtävä, ennen kuin joku sitä etsii.
Ne tuntee syvemmin,
ihmistä tuhat kertaa kovemmin.
Vaikka ne ei usko valheisiin,
unohtumattomiin virheisiin,
ne tietää, kuka haluaa,
ja kuka ei, puolet maailmasta omistaa.
Rakkauden sai aikaan,
nuo tuulet tän ihmeellisen maailman.